Nyt minäkin saan osallistua Montparnasseen.
saavuin noin kuukausi sitten seuraamaan treenejä. Tarkoituksena olisi suunnitella maskit ja hiukset kullekkin tanssijalle/akrobaatille/Kramppilaiselle. Kokonaiskuvan luomiseen menee hetki ja treenejä täytyy seurata useamman kerran.

Kinkkisiä tilanteita tulee, kun täytyy miettiä, miten lookki muuttuu kiireellisten vaatteiden vaihtojen välillä. On parasta päätyä siihen, että kaikilla on näyttämömeikki kohillaan ja ne tanssijat, joilla on aikaa erikoisuuksiin, puunaavat kohtausten välillä.
Näyttämömeikkiin kuuluu niin miehillä kuin naisillakin silmien rajausta, huuliväriä, varjostusta ja ne toteutetaan arkimeikkiä voimakkaammin, jotta ilmeet näkyvät valaistuksessa. Yleensä aluksi tehdään liian varovaisesti, mutta kun lavalla katsotaan, huomataan, ettei mitään vielä näy. Esimerkiksi mummoa esittävät Katja ja Maria maskeerattiin luonnonvalossa vanhemman näköisiksi ja hurjalta näytti. Mutta lavalla tilanne on toinen. Pojat ovat ihmeissään meikkivoiteiden hinnoista, mutta reippaasti jokainen on osallistunut opetustuokioihin. Opetan heille tekniikat, jotka he itse näytöksissä toteuttavat.

Myös patsaita esittävät pojat olivat mielenkiintoisia toteuttaa. Pojat kun tahtovat hikoilla sen verran paljon, ettei mikä tahansa valkoinen maski tahdo kestää. Sitten kun vielä on partaa, niin siinähän sitten mietitään :)

Pisteen i:n päälle tekee bändin poikien katusoittaja look. Partaa eikä päätä saa ajaa ja katusoittajan rusketus tehdään aurinkopuuterilla.
On ihanaa miettiä pieniä yksityiskohtia, esimerkiksi koiran ulkoiluttaja kauneuspilkku ei ehkä jokaiselle katsojalle näy, mutta tanssijalle itselleen tekee oikean fiiliksen.

Enskaria odotellessa...

Liisa